Bay of Islands

Viimeisenä iltana Aucklandissa vähän säikähdettiin, kun hotellista meni sähköt. Täällä meillä ei ollut omaa kylppäriä, vaan miehille ja naisille oli omat yhteiset suihkuhuoneet käytävällä. Miesten restroom oli kaukana toisen käytävän päässä. Ja minä satuin olemaan juuri suihkussa, kun sähköt katkesivat. Rouva ehti jo vähän huolestumaan huoneessamme, kun  minua ei alkanut näkymään. No, eipä olisi näkynyt vaikka olisin ollut vieressäkin. Minä suihkuttelin itseni pimessä loppuun ja käsikopelolla keräsin kamppeeni ja hortoilin käytäviä pitkin omaan huoneeseemme. Onneksi reitti oli jo ennestään tuttu. Sähköt oli poikki melko pitkään ja kun sitä hotellimme ikkunasta seurasimme, näytti olevan puoli kaupunkia pimeänä. Sky Tower loisti kuitenkin sinisenä. Hälytyssireenien ääniä kuului taukoamatta ja paloautoja hurahteli hotellimme ohi useita. Sähköt palasivat meidän vielä valvoessamme, kun  uni ei jostain syystä ottanut tullakseen. Sähkökatkon syy ei meille koskaan selvinnyt.

Aamulla ajoimme taksilla vajaan kahden kilsan matkan Europcarin kaupunkitoimistolle noutamaan seuraavaa (jo neljättä) kulkupeliämme. Tällaista emme vielä olleet nähneetkään. Eteemme ajettiin Holden Trax pikkucitymaasturi. Mr Googlen mukaan Holden on australialainen autonvalmistaja ja alkujaan itsenäinen yhtiö, mutta nykyään GM:n tytär.

Holden Trax - ja ihan oikean värinenkin

Eilen piti alunperin lennähtää viikoksi "etelämeren saarelle", mutta Winston myrsky puuttui asiaan ja muutti Fizin (tai Fijin) matkamme Uuden Seelannin kiertomatkaan lisäkierroksen. Lähdimme nyt tutustumaan maan pohjoiskärkeen, Northlandiin, joka olisi muuten jäänyt meiltä kokonaan näkemättä. Ajoimme eilen reilun kahdensadan kilometrin pyrähdyksen Paihian kaupungiin Bay of Islandsille. Matkalla pysähdyttiin Whangareissa sijaitsevaan Kauri Clock Factoriin. Luulimme sitä aluksi matkaoppaasta lukemaksemme kellomuseoksi, mutta se taisi lopulta olla kauripuusta tehtävien kellojen ja huonekalujen tehdas ja myyntinäyttely. Hienoja oli niin kellot (ja niitä oli paljon) kuin muutkin esineet. Ja kaikki oli työstetty pihalla röykkiönä olevista kauripuun juurakoista.

Seinäkello poikineen - ja yläkerrassa vähintään yhtä paljon

Peilikokoelmaan näyttää livahtaneen kmmituskin

Bay of Islands on Uuden Seelannin historiallisimpia ja myös maisemiltaan näyttävimpiä seutuja. Täällä solmittiin aikanaan ns. Waitangin sopimus, jonka maorit allekirjoittivat täällä 1840. Sopimuksella Uusi Seelanti siirrettiin brittien alaisuuteen. Maorit saivat sen myötä Britannian kansalaisuuden ja omistusoikeuden omiin maihinsa.

Paihia on alueen turistipitoisin kaupunki, josta valtaosa Bay of Islandsille suuntautuvista retkistä lähtee. Satama-aluetta onkin uudistettu kaupungin toimesta ihan mukavan näköiseen suuntaan muutama vuosi sitten.

Edelweiss Motel - korsumme Paihiassa

Paihian keskustaa

 

Paihian vastikään uusittua satama-aluetta

Heti ensimmäisenä iltana mekin varasimme saarten täyttämälle lahdelle suuntautuvan laivamatkan - "Dolphin cruise to hole in the rock". Ja hyvitykseksi siitä, että emme sopineet heti aamusta lähtevälle retkelle, saimme ylimääräiset ferry-liput lahden toisella puolella sijaitsevaan Russelin kaupunkiin, josta sitten voisimme liittyä iltapäivän retkelle.

Lähdimmekin muutama tunti ennen retken alkua tutustumaan tähän entisaikojen huonomaineisimpaan satamakaupunkiin. Aikanaan kaupungin nimi oli Kororareka ja jo Charles Darvin siellä käydessään (1835) totesi sen "laittomuuden tyyssijaksi, jossa asui yhteiskunnan alinta pohjasakkaa - kaupungin vetonaulana olivat viina ja naiset". Nykyisin Russell on oikein viihtyisä pieni vanhojen rakennusten kylä ja kovasti turistien suosiossa.

Muistoja Kororarekan pahuuden päiviltä

Duke of Marlborough Hotel omistaa Uuden Seelannin vanhimman anniskeluluvan

Russelin Christ Church taas on Uuden Seelannin vanhin kirkko

Retkiä Bay of Islandsille tehdään monennäköisillä pursilla

Russelin satamalaiturilta hyppäsimme (kuten moni muukin) retkiryhmämme mukaan kiertelemään Bay of Islandsin kuvankauniitten saarten väliin. Jo kapteeni Cook ihastui aikanaan näkymiin ja piti majapaikkanaan yhden saaren suojaisaa poukamaa. 

Välillä delfiinit pyörivät pitkään laivan ympärillä ja laivan kiihdyttäessä, seurasivat sitä hurjaa vauhtia aina välillä näyttäviä hyppyjä tehden. Valitettavasti parhaat kuvat tästä näytelmästä ovat videopätkinä, joita näillä yhteyksillä ei nettiin saada.

Meidän retkipursi "Dolphin Seeker"

Delfiinit hyppelivät laivan ympärillä

Retken pääkohde ja kääntöpaikka "Hole in the Rock" sijaitsi lahden suulla, paikassa, jossa lahti muuttuu avomereksi. Reikä kalliossa on niin suuri, että meidänkin kohtalaisen kookas katamaraanimme pujahti reiästä meren puolelle laidat ja antennit kalliota hipoen. Melkoinen taidonnäyte kippariltamme. Kertoi  jälkeenpäin tehneensä tempun ensimmäisen kerran jo 19 vuotiaana.

 

Hole in the Rock lävistyksemme jälkeen

Ennen kotisatamaamme paluuta poikkesimme vielä kolmenvartin unti- ja näköalatauolle Urupukapuka-saaren Otehei Bay -poukamaan. Kukkulan päältä oli mahtavat näkymät moneen suuntaan Bay of Islandsille.

 

Palatessamme korsulle pulahdimme kävelymatkan varrella meren aaltoihin virkistymään mahtavan hellepäivän päätteeksi. Motellillamme vielä toistimme tempun uimaaltaassa ja Hot Spa -paljussa.

Eipä ole nähty tiedotusvälineissä mainintoja Soinin vierailusta. Edellisessä hotellissa tosin ei ollut telkkuakaan. Eilisissä tv-uutisissa Suomi kylläkin mainittiin. Näytettiin pätkä Englannissa järjestetyistä eukonkantokisoista, joissa voittaja sai palkinnoksi oluttynnyrin ja matkan Suomeen lajin MM-kisoihin.

Meinasi melkein unohtua. Hyvää naistenpäivää kaikille Suomen naisille!
t. Taina ja Esko