Tehtiin tänään hieno omatoimimatka majapaikastamme reilun kahdensadan kilometrin päässä sijaitsevaan Cape Reingaan (Te Rerengawairuaan) Uuden Seelannin luoteiskärkeen. Alkumatkasta mentiin taas serpentiinejä läpi kaurimetsiä kasvavan vuoristoalueen. Sen jälkeen vähän tylsempien matalamman joutomaan ja laidunmaiden kautta ja lopuksi aivan upeiden puuttomien kumpu- ja dyynimaisemien läpi henkeäsalpaavan kauniiseen niemen kärkeen. Siellä Tasmanian meri ja Tyyni valtameri kohtaavat toisensa.
Cape Reinga on maoreille pyhä paikka, eikä asutusta ole lähimaillakaan. Turisteja sen sijaan virtaa niemennokkaa kohti melkein yhtenä jonona. Väkeä kuskataan tänne suurilla retkibusseilla etenkin Bay of Islandilta, jossa majoituskapasiteettiä on runsaasti. Retkien paluumatka kulkee pitkin kapean niemen itälaidalle muodostunutta Ninety Mile Beachia pitkin. Se ei ole ihan nimensä pituinen, mutta 60 mailia (96 km) kuitenkin.
 |
| Kohtaamispaikka - Tasmanian meren ja Tyynen valtameren aallot kohtaavat tässä |
|
Tämä Uuden Seelannin pohjoiskolkka on tuulinen paikka. Ajoittain niemellä tuulee niin, että ei meinaa pystyssä pysyä. Meillä sattui hyvä tuuri. Tänään ei tuullut juuri nimeksikään ja aurinko lämmitti mukavasti. Tuuliset olosuhteet ovat aikojen saatossa keränneet rantahiekkaa valtaviksi dyyneiksi rannan tuntumaan. Suurista suurin "Te Paki" sijaitsee parikymmentä kilometriä niemenkärjestä etelään. Korkeutta on varmaankin toistasataa metriä ja lautailijat käyttävät sitä laskettelurinteenä. Tienvarressa olikin "surffilautojen" vuokrausilmoituksia Te Pakia lähestyttäessä.
 |
| "Lumilautailijoita" ja muita uteliaita Te Paki -dyynin rinteessä |
Vaikka 90 mailin biitsi onkin täysin ajokuntoinen myös henkilöautolla, on siinä omat riskinsä. Vuorovesi on yllättänyt monen autoilijan ja aallot ovat vieneet autoja mennessään. Liikennevakuutukset eivät ole voimassa tällä "pätkällä". Tästä syystä mekin jätimme biitsiajelut toteuttamatta ja kävimme ihailemassa tätä valtatietä vain kävellen. Ohjeissa sanotaan, että matkalle pitää lähteä kolme tuntia nousuveden jälkeen, jolloin sen voi toteuttaa turvallisesti. Meidän kelloomme tuota nousuveden hetkeä ei kuitenkaan ollut merkitty. Juuri rannalle tullessamme yksi retkibussi huristeli nenämme edestä vähintäänkin sataa ajaen. Ruuhkia tällä valtatiellä ei pääse syntymään, sillä laskuveden aikaan biitsille mahtuu ainakin 20 kaistaa.
 |
| Ninety Mile Beach on melkoinen Highway |
Metsänhoito tällä niemellä on melko raakaa peliä. Rantaan ajaessamme kymmenien neliökilometrien alue oli täysin puhtaaksi hakattu ja metsäautotiet ristelivät alueella kuin kaupunkien ruutukaavassa. Ja risteyksiinkin oli tehty liikenneympyrät, kuten tässä maassa on tapana. Alueet oli kyllä jo istutettu uusilla taimilla, joten tiet ovat valmiina seuraavaa hakkuukierrosta varten. Puiden vuosikasvu on näillä leveyksillä sellaista luokkaa, että uusi kierros tuleekin täällä melko pian.
 |
| Hakkualueen metsäteiden risteyksissä on liikenneympyrät |
 |
| Matkalla pysähdyttiin Ancient Kauri Kingdomiin |
Tehtiin paluumatkalla yksi virhepistokin, kun lähdettiin etsimään jättikauripuita yhden Kauri Sanctuary -viitoituksen mukaisesti. Kolmentoista kilometrin reitti muuttui pian niin kapeaksi metsätieksi, ettei kääntyminenkään onnistunut. Navigaattorikaan ei tämmöistä tietä noteerannut. Jouduimme junnaamaan mutkaista ja kapeaa soraränniä varovasti mahdollisia vastaantulijoita peläten perille saakka. Päätepisteessä ei loppujen lopuksi ollut muuta kuin kahden kävelyreitin lähtöpaikka. Kauripuita kyllä nähtiin, muttei mitään jättiläisiä. Onneksi ketään ei tullut vastaan ja päästiin ehjin nahoin takaisin reitillemmme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti