White Island

Päästiin kuin päästiinkin White Islandille. Emme jääneet kämpille odottelemaan retkifirman soittoa iltapäivän retkemme kohtalosta, vaan päätimme mennä firman toimistolle jo ennen määräaikaa. Sitä ennen kuitenkin käväisimme muutaman kilometrin päässä vilkaisemassa Whakatanen monikilometristä biitsiä, joka oli varasuunnitemamme iltapäivän viettokohteeksi. Ihan hyvä, että emme saaneet varattua paikkoja aamuretkelle, sillä kylmän yön jäljiltä, aamulla retken lähtöaikaan lämpöä oli vain yhdeksän astetta.

Ohope Beach vielä tyhjää täynnä viileän aamun vuoksi

Olimme illalla jo melko varmoja, ettei retkemme järjesty, sillä seraavan päivän retkien lähtöaika täsmennetään normaalisti klo 20 mennessä. Nyt päätös retkestä luvattiin tehdä vasta 10.30 lähtöaamuna. Päättelimme siitä, ettei retkelle olisi riittävästi lähtijöitä ja siksi sitä ei tehtäisikään. Olimme onneksi väärässä! Porukkaa kyllä oli tällekkin matkalle. Päätöstä viivytettiin ilmeisesti eilisen epävakaisen sään vuoksi ja haluttiin katsoa tilanne vielä aamulla. Päivästä tulikin aivan mainio retkisää. Aurinko paistoi täydellä terällään, oli lämmintä ja tuultakaan ei ollut nimeksikään. Silti laivan keinuntaa oli ihan riittävästi. Mentiinhän pitkälle avomerelle, sillä White Island (Whakaari) sijaitsee 49 kilometrin päässä Bay of Plentyn rannikosta. Aikaa menomatkaan meni noin puolitoista tuntia. Lisäbonuksena matkan varrelta oli delfiinilauma, joka kävi tervehtimässä matkalaisia alkumatkasta.

White Island näkyy jo paatin edessä

White Island on Uuden Seelannin aktiivisin tulivuori ja yksi koko maailmankin aktiivisimmista. Viimeisimmät tupsauksetkin ovat 2000-luvulta. Se kuuluu pohjoisimpana laitana Taupon vulkaaniyöhykkeeseen, jonka toista päätä (Ruapehu) tutkailimme pari viikkoa sitten ja sen jälkeen keskivaiheita Rotoruan seudulla. Nyt onkin kutakuinkin kaikki höyryävät, savuavat tai haisevat kuopat ja mäet Taupon vulkaanivyöhykkeeltä käyty nuuskimassa.

Emme olleet ensimmäisiä kävijöitä täälläkään, sillä sama kapteeni Cook oli ehtinyt tännekin jo paljon ennen meitä ja antanut saarelle sen englanninkielisen nimen jo vuonna 1769. Saaren omistusolot ovat vaihtuneet tiheästi ja sieltä on kaivettu rikkiä 1800-luvun loppupuolelta 1930-luvulle saakka. Vaikka esiintymät ovat mitä parhaat, ei kaivostoiminta ole oikein lyönyt leiville. Monta yrittäjää on kerennyt olemaan remmissä, mutta kaikille on käynyt vähän köpelösti. Tulivuori on tuhonnut muutaman yrittäjän suunnitelmat ja viimeinen yrittäjä ajautui konkurssiin 1933. Sen jälkeen kaivostoimintaa ei ole täällä harjoitettu. Saaressa ei ole kunnollista maihinnousupaikkaa tai laituria, jonne laivan voisi kiinnittää. Matkustajat piti kuskata saareen kumiveneellä melko hankalan tikapuunousun kera. Aamuretkellä merenpinta olisi ollut muutaman metrin korkeammalla, joten mummujen pyyläämiseltä tikapuissa olisi vältytty.

Jo laivalla kaikille jaettiin kypärä päähän ja kaasunaamari kaulalle roikkumaan. Molemmat ovat tarpeellisia tulivuoren aktiivisuuden ja arvaamattomuuden vuoksi. Kaasunaamarille oli kyllä käyttöä ihan normitilanteessakin, siksi voimakkaasti maan uumenista vapautuvat kaasut hengityselimiä kutittelivat.

Tässä pääkattila porisi ja työnsi jos jonkin väristä kaasua ja savua uumenistaan

Liki parin tunnin kraaterikierroksella päästiin parhaimmillaan muutaman metrin etäisyydelle kraaterin reunasta. Eipä ole päästy ennen vastaavaan tilanteeseen. Ainakaan aktiivisen tulivuoren ollessa kyseessä.

Tähänkänä mutakylpyyn ei olisi huvittanut hypätä

Kaksi neljästä (+kippari) retkioppaastamme

Ajan hammas ja saaren myrkky-yhdisteet ovat tehneet tehtävänsä 1933 lopetetulle tehdaskompleksille. Korroosio on täällä moninkertainen normaalioloihin nähden. Saarelle kuskatut työkoneetkin olivat kovin lyhytikäisiä. Rikkimalmin rikastuslaitoksen teräksiset laitteet olivat jo täysin murentuneet, vaikka lopettamisesta ei niin hirveän pitkä aika vielä olekaan. Jotkin kumiosat olivat sensijaan säilyneet hyvinkin tuoreen näköisinä. White Islandista kertovassa kirjassa kerrottiin, että sopivalla säällä sumuun yhdistyneet rikkioksidit ja muut yhdisteet saattavat haalistaa kävijän päällä olevien vaatteiden värinkin yhdellä reissulla. Väri tosin palautuu ensimmäisen pesun yhteydessä. Eipä taida olla kovin terveellistäkään!

Rikkiuunista ei ollut enää paljon jäljellä

Näillä hammasrattaan hampailla ei enää paljon purra

Laskuvesi toi omat haasteensa maihinnousuun

Paluu takaisin laivalle

Mahtava reissu! Taas yksi ihmeiden paikka nähty! Huomenna ajellaankin jo lähemmäs Uuden Seelannin reissumme päätepistettä. Vietetään yksi yö Hamiltonissa, noin tunnin matkan päässä Aucklandista, josta maanantaina lennähdämme takaisin Austraaliaan.