Mackay

Mackayssa aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Yölläkään lämpö ei pudonnut hellerajan alapuolelle. Päivällä oltiin taas 35 asteessa. Nyt kun koululaisten lomat ovat loppuneet, on australialaisten lomasesonkikin päättynyt.  Koko motellissa ei tainnut olla viime yönä muita asiakkaita kuin me, joten suoritimme aamu-uinnin "yksityisessä" uima-altaassamme.

Aamu-uinnin jälkeen kävimme kävelylenkin ja sen yhteydessä kauppareissun tutussa Coles-kaupassa. Ihan kuin Lidlissä, tavarat löytyvät samoista tutuista paikoista jokaisessa liikkeessa. Ohessa kalatiskin antia kilohintoineen. Kuvaa suusentamalla näkyvät myös kalojen nimet. Ihan edullisesti kalaa ei täältäkään pöytään saa.

 

Kauppareissun aikana ulkoilman lämpö oli kivunnut jo reippaasti kolmenkympin yläpuolelle. Hikisinä ilmastoituun huoneeseemme tullessamme totesimme, että onpas täällä ihanan kylmää. Lämpömittarin mukaan huoneemme lämpötila oli kuitenkin 25 :)

Teimme pienen autokierroksen muutaman kilometrin päähän Mackayn Marinaan ja pitkälle aallonmurtajalle, jonne pääsi myös autolla. Hienot olivat puiteet pienvenesataman ympäristössä. Ja komeita olivat veneetkin.

Aallonmurtajalla

 

 

 

Sunnuntain picnic-väkeä Marina Beachin puistikossa

Varoituskyltti Marine Beachin rannalla - jätimme uinnin väliin.

Oli tarkoitus jäädä sataman läheiselle biitsille auringonottoon ja uiskentelemaan, mutta varoituskyltti uimarannan edessä muutti suunnitelmamme. Vaarallisia Marine Stingers eli Box Jellyfish (suom. kuutiomeduusa) -meduusoja esiintyy yleisesti tähän aikaan Queenslandin rannikolla. Ei ihme, että maauimaloita näyttää olevan lähes kaikkien kaupunkien keskustoissa. Tällä sen nimi oli Blue Water Lagune. Sinne mekin sitten suunnistimme. Olihan se ihan motellimme läheisyydessäkin.

Kukkaistyttö Blue Water Lagunen laitamilla

Puut ovat aika leveätä sorttia näillä main

Capricorn

Ei tullut myrsky onneksi päälle, vaan meni hipoen ohi. Mitään merkkejä tuhoista tai tulvista ei tämänpäiväisellä reitillämmekään näkynyt. Tänään siirryttiin noin 450 km pohjoiseen ja Mackayn rannikkokaupunkiin. Heti alkumatkasta, vähän ennen Rockhamptonin kaupunkia ylitimme Capricornin (Kauriin kääntöpiiri) ja siirryimme "virallisesti" tropiikkiin.

Kaikkihan muistavat maantiedon tunneilta (jos olivat juuri silloin herellä), että kääntöpiirien (Kauriin ja Kravun kääntöpiirit) välistä aluetta (suunnilleen 23,5 astetta pohjoista ja eteläistä leveyttä) kutsutaan tropiikiksi. Siellä aurinko paistaa ainakin kerran vuodessa suoraan ylhäältä päin (Zeniitistä). Myös päivä ja yö ovat kaikkina vuodenaikoina suunnilleen samanpituisia. Pimeys ja valoisuus saapuvat nopeasti, koska aurinko laskee ja nousee jyrkässä kulmassa.

Tämänpäiväinen kulkureittimme kulki varsin yksitoikkoisten ja asumattomien taipaleiden halki. Rockhamptonin jälkeen nähtiin ainakin miljoona nautaeläintä loputtomiin jatkuvilla lähes paljailla laidunmailla ja satoja samanlaisia kurkkimassa karjankuljetusrekkojen kaltereiden raosta matkallaan ajasta iäisyyteen. Aika tukalat olot niiden viimeisellä matkalla kyllä olivat, kosteat 36 lämpöastetta, eikä ilmastointia matkustamossa niin kuin meillä. Ravintola Australis kylläkin väitti tänään ruokalistassaan, että heidän pihvinsä ovat viettäneet onnellisen elämän ja olleet viimeiset 100 päivää pelkästään viljaruualla. Näinköhän?

Toinen ihmetystä herättävä asia tämänpäiväisellä matkalla oli tien varressa kulkevan rautatien liikenne. Heti Gladstonen jälkeen vastaamme tuli vähän väliä pitkiä usean veturin vetämiä ja kilometrin mittaisia junia hiililastissa kohti etelää (ilmeisesti kohti Gladstonen satamaa).

Hiilijuna vastaantulevalla kaistalla

Kolmas päivän ihmeistä oli sokeriruokopeltojen runsaus loppumatkasta. Jossain vaiheessa aiemmin kuvittelimme niitä erheellisesti maissiksi, kun olivat vielä kasvunsa alkuvaiheessa. Mackayn alue tuottaakin kolmasosan koko Australian sokerista ja sokeritehtaita näimme useampiakin lähistössä.

Sokeriruokopeltoa

Laajat on laidunmaat

Mackayn kaupunki on alueensa keskus ja yksi isoimmista (150.000 as.) näillä seuduin. Majapaikkamme sijaitsee ihan keskustassa (kuten nimi Mid City Motel jo antaa ymmärtää) ja muutaman korttelin päästä löytyvät "maauimalapuisto", tosi iso kauppakeskus ja keskustan kauppakadut. Tropiikin lämmöstä nautitaankin täällä viikonlopun yli ja jatketaan matkaa vasta maanantaina.

Tropiikin puissa on isot ja komeat kukat

Lähialtaalle pääsemme suoraan korsumme terassilta

Iltakävelyllä näimme taas komeita rakennuksia

St Paulin kirkko vuodelta 1886

Jo parin päivän ajan olemme ihmetelleet paikallista rakennustyyliä. Useat talot on rakennettu pylväiden varaan ja talon alle on jätetty yhden kerroksen verran tyhjää tilaa. Joissakin se on käytetty varastoltilaksi, autokatokseksi tai jätetty ihan avoimeksi. Liekö syynä tulvavaara vai halutaanko estää eläinten pääsy asuintiloihin. Kenpä tietää?

Vielä vähän tarkennusta jo aiemmin esiin nostamaamme suojatieasiaan ja autoilijoiden kunnioitukseen niitä kohtaan.

"Suojateitä" näyttää olevan kahdenlaisia. On sellaisia jalankulkijoille tarkoitettuja tienylityspaikkoja, jotka kuitenkaan eivät ole varsinaisia suojateitä (ylempi kuva alla). Niitä ei ole merkitty suojatieliikennemerkeillä, eivätkä autoilijat anna tietä näissä ylityspaikoissa, vaikka kuinka kauan odottaisit. Sitten on oikeita suojateitä keltaisin liikennemerkein ja seebraraidoin. Näitä kyllä kunnioitetaan ja autot pysähtyvät odottamaan jo siinä vaiheessa, kun olet lähestymässä sitä (alempi kuva). Kummeksuttaa vain kovasti nuo valesuojatiet. Mikseivät voisi olla ihan oikeita, sillä niitä näyttää olevan kovin harvassa.

"Valesuojatie"

Oikea suojatie

Fraser Island

Kello herätti taas ennen kuutta, jotta ehdittiin syömään vähän aamupalaa ennen kuin Fraser Island -retkibussi tuli noutamaan meitä motellimme edestä Hervey Baysta. Kun loputkin retkeläiset oli kerätty, ajettiin River Headsin satamaan, josta jatkettiin 50 min autolauttamatkalla Wanggoolba Creekiin Fraser Islandin puolelle. Siellä hypättiin kuorma-autosta modifioituun ja hyvin jousitettuun maastobussiin, jolla saaren pehmeillä ja pomppuisilla hiekkateillä ja rantahietikolla ajelu eteni vauhdilla.

Fraser Island on maailman suurin hiekkasaari ja entinen aboriginaalien asuinpaikka. Nykyisin se on suojeltu Unescon maailmanperintökohde. Saaren kasvi- ja eläinlajistoa suojellaan tiukasti. Jopa autonrenkaat pitää suihkuttaa puhtaaksi ennen saaren satamaa, jottei vieraslajit pääsisi uhkaamaan saaren ainutlaatuista luontoa. Saarella elää mm. Australian viimeinen täysin luonnonvarainen dingo-kanta. Niiden ruokkiminen onkin ehdottomasti kiellettyä (sakko 500 $).

Matkaoppaamme ja samalla retkibussimme kuski oli erittäin puhelias ja äänessä koko matkan. Puoliakaan sen puheista ei kuitenkaan ymmärretty, kun mongersi omalla aksentillaan kuumapottu suussa niin hurjaa vauhtia, että aivomme eivät ehtineet sitä samassa tahdissa prosessoimaan. Aina välistä jotain ymmärsimmekin ja opaskirjoja lukemalla vähän lisääkin. Vauhti ratin pyörityksessä oli samaa luokkaa, pomppuisella tiellä takamus välillä puoli metriä ilmassa. Välillä tientukkona körötteli reppureissaajien maastoautoporukoita kolmen-neljän auton ryhmissä omatoimimatkoillaan. Niitä kuski aina välillä sadatteli, kun joutui hiljentelemään.

Ensin ajettiin saaren poikki Tyynen meren puoleiselle biitsille (75 mile Beach). Sitten rantaa pitkin, välillä koko auto vedessä, hurjaa kyytiä parikymmentä kilometriä rantahiekassa makaavaa vanhaa laivan hylkyä ihastelemaan. Kuullemma yli 50 laivaa on haaksirikkoutunut saaren rannoille.

Levähdystauko kirkasvetisen puron suistossa

Dingojen vaarallisuudesta varoiteltiin reitin varrella usein

Rantadyynit kohosivat paikoin korkeiksi

Oppaan selostusta sademetsän reitin varrella

Pienen levähdystauon jälkeen päästeltiin samaa reittiä saaren keskiosan sademetsävyöhykkeelle ja pienelle tutustumiskäynnille sen sydämmeen. Sinnekin oli rakennettu  maaston kulumista estävät kävelysillat melkein koko reitille. Kasvilajisto oli hyvin monimuotoista ja erityisen vaikuttavia olivat valtavat taivaisiin kurkottavat kaurimännyt (ei valitettavasti näy kuvissa), joita väistellen hiekkatie mutkitteli sademetsän läpi.

 

 

 

Iltapäivän päätteeksi kuski vei meidät yhdelle saaren monista n. 120 metriä merenpinnan tason yläpuolella olevista makeaveden järvistä (Lake McKenzie) uimaan. Vesi oli kuin linnunmaitoa ja kuten tällaisissa tapauksissa yleensä, silläkin oli nuorentava vaikutus.

Lake McKenzien uimatauolta

Paluumatka tultiin taas hurjaa kyytiä, että ehdittiin ajoissa viimeiselle lautalle ja satamaan. Korsulla oltiin vähän ennen illan pimentymistä noin puoliseiskalta. Samalla retkellä sattui olemaan kaksi muutakin suomalaista, pari reppureissarityttöä neljän viikon bussimatkallaan Cainsista Melbourneen.

Tänään ajeltiin noin kolmensadan kilsan matka Gladstonen kaupunkiin. Ollaan jo lähellä tropiikkia, joten hellekin on kosteutensa vuoksi huomattavasti tukalampaa. Lämpömittari pyöri päivän mittaan 35-36 paikkeilla. Matkalla jo mainitsin, että tällaisesta ei voi seurata kuin ukkonen. Motellille iltapäivän päätteeksi kaupungilta palailtuamme respan nainen varoittelikin, että tulossa on kunnon myrsky (3. kategoria) ja kehoiti viemään autommekin läheisen parkkitaloon turvaan.

Nyt olemme huoneessamme seurailleet paikallisen ilmatieteenlaitoksen tutkakuvia ja varoituksia myrskystä ja jokien tulvimisesta pitkin Queenslandin rannikkoaluetta. Viimeisimpien havaintojemme mukaan myrskyrintama näyttäisi vain hipaisevan Gladstonea matkallaan rannikkoa etelään. Huomenna jatkamme pohjoiseen, joten saatamme säästyä pahimmilta myrskyn seurauksilta reitillämme. No, huomenna nähdään, miten kävi ...

Gladstonen hienoin talo ihan motellimme vieressä

Lähestyvää  myrskyrintamaa

Australia Zoo

Tänä aamuna Australia heräsi arkeen. Koulut alkoivat ja monella aikuisella loppui kesäloma. Mekin lähdettiin liikenteeseen jo ennen kahdeksaa sopivasti tänään yltyneeseen aamuruuhkaan. Onneksi liikenteen valtavirta oli selvästi päinvastaiseen suuntaan.

Vietettiin aamu- ja osa iltapäivästäkin muutama vuosi sitten rauskun pistoon menehtyneen "Krokotiilin metsästäjä" Steve Irvinen Australia Zoo- eläintarhassa. Tämä olikin ihan eri luokkaa kuin Melbournen lähellä käymämme Healesvillen sanctuary. Steve Irvinen jälkeen eläintarhaa ja sen yhteydessä olevaa villieläinsairaalaa vetävät hänen vaimonsa ja nyt jo aikuiseksi kasvanut tyttärensä Bindi, joka on Australiassa jo lähes samanlainen kuuluisuus kuin isansä aikanaan.

Illaksi ajoimme Hervey Bayn rannikkokaupunkiin, josta huomenna lähdemme päiväretkelle läheiseen Fraser Islandiin. Siitä sitten myöhemmin ...

 

 

Kasuaari

Koalaperhe - äiti hoitaa vauvaa ja isä vetelee hirsiä

Käytiin tietysti myös lasten zoossa

Maailman myrkyllisin käärme - Fierce snake

Kengurun kesytystä

Kesyyntyihan se!

Krokotiilin kitapurjeiden tarkastusta

Nähtiinhän se vompattikin viimein elävänä

Pikku kengu

Emu

"Villieläimet" esittelivät taitojaan tarhan keskelle rakennetulla areenalla - kuvassa krotiilin korkeushyppyä

Lopuksi vielä elisessä jutussa mainittu grillityyppi, joita täälläkin (Harvey Bayssa) näyttää olevan pitkin merenrannan rantapuistoa. Näyttäisi olevan kaasukäyttöinen, ja käyttöohjeet alemmassa kuvassa. Eipä taitaisi grillit pysyä näin hyvässä kondiksessa kotomaassa?