Siirtymätaipaleilla

Eilen aamulla jätettiin hyvästit Blue Mountainsille ja "vuorimaisemille" ja laskeuduttiin serpentiiniteitä parin päivän korkeanpaikanleiriltämme merenpinnan tasolle ja suunnattiin auton keula takaisin rannikolle, nyt kohti Tyyntä valtamerta. Reittimme kulki alkumatkasta ihan Sydneyn esikaupunkialueella ja ruuhkateillä ennen kuin päästiin pohjoiseen suuntaavalle Pasific Motorwaylle ja ohi rannikolla olevan Newcastlen kaupungin. Sen jälkeen mentiin Pasific Highwayta aina Port Macquiren lomakaupunkiin noin 450 km päähän aamuisesta lähtöpaikastamme. Oltiin siellä jo puoli neljän maissa iltapäivällä, joten ehdittiin hengähtää ja pulahtaa motellimme uima-altaaseen ennen ruoanetsintäreissua kaupungille.

Mitä enemmän pohjoista kohti on edetty, sitä vihreimmiksi maisemat ovat muuttuneet. Enää ei näy ruskeaksi paahtuneita laidunmaita, vaan tienvarsia reunustaa viljelysmaat ja useimmin kyseessä näyttäisi olevan maissipellot. Saattavat tosin olla jotain muutakin. Kaikkihan täällä pakkaa olevan vähän jotain muuta...

Viimeiset silmäykset sinisten vuorten maisemiin

Sydneyn esikaupunkialueen tienvarren puut esittelivät kukkaloistoaan

Pacific Motorwayn kallioleikkauksia

Port Macquiren "keskustaa"

Port Macquiren rantapuistossa oli paljon lomalaisia iltapiknikillä

Tämänpäiväinen ajomatka oli satakunta kilometriä eilistä lyhyempi, mutta kesti kutakuinkin saman ajan. Nyt kuljettiin paljon pienemmillä teillä ja tietöiden hidastaessa vauhtia muutoinkin. Sydneyn ja Brisbanen välinen moottoritie M1 (Pacific Mwy) on puolivälin jälkeen vielä kovasti vaiheessaan ja kaikki liikenne kulkee vielä vanhaa Pacific Highwayta pitkin.

Varsinkin eilen rekkaliikennettä oli melkoisen paljon ja joidenkin rekkakuskien käyttäytyminen alkoi  vähän ärsyttämäänkin. Rekat ja perävaunua vetävät henkilöautotkin näyttävät saavan ajaa samaa vauhtia kuin muukin liikenne. Luultavasti maksimi on kuitenkin 100 km/h, mutta havaintojemme mukaan painoivat kyllä sataakymppiäkin. Yhdenkin kerran, kun nelikaistaisella moottoritiepätkällä lähdimme ohittamaan kahta peräkkäin ajavaa rekkaa, puikkasi takimmainen rekka suoraan eteemme jä lähti itse suorittamaan omaa ohitustaan. Ja se yritys kestikin sitten ainakin kymmenen kilometriä, eikä kukaan päässyt parivaljakosta ohi. Ohitusyritys päättyi lopulta siihen, ettei rekka päässyt toisen edelle, vaan palasi lopulta takaisin omalle paikalleen rekan taakse. Myöhemmin sama rekka painoi edellemme 80 rajoitusalueella ainakin satakymmenen lasissa. Samantyyppisiä rekkamiehiä näimme matkalla useampiakin.

Tänään pääsimme sitten jo vähän biitsienkin makuun. Ensimmäisen kerran puikkasimme rantaan Sandy Beachin kohdalla. Ei ollut tarkoituskaan uida, mutta siltä varalta rannalle oli pystytetty varoitustaulu, jossa varoitettiin kaikesta, mitä sellaisen yrityksestä voisi seurata.

Varoitustaulu Sandy Beachin rannassa

Sandy Beach

Tämänpäiväinen yöpymispaikkamme on Ballinan rantakaupunki, jonka tunnus tuli vastaamme ensimmäisenä. Tällä kertaa se oli jättikatkarapu. Ilmeisesti sellaisia näiltä vesiltä saadaan. Kingstonissa se oli jättilobsteri ja Colburnissa jättipässi. Saapa nähdä millaisia otuksia vielä tapaamme. Tulisipa jossain vastaan vaikka jättikenguru.

Ballinan katkarapu

Muutaman päivän takaiset viileämmät kelit ovat pikkuhiljaa taas lämmenneet. Blue Mountinsilla päästiin jo hellelukemiin ja nyt ollaan oltu pari päivää jo päälle kolmenkympin. Samat lukemat näyttävät olevan vallalla siellä Suomessakin. Tosin jokin viiva lukujen edessä näyttäisi olevan. :). Lämpötilaero on kutakuinkin sama kuin normaalin huonelämmön ja tosi kuuman saunan lämmön välillä.

 
Ballinan edustalta löytyykin jo ihan oikeita surffausrantoja. Kävimme tänään vasta silmäilemässä niitä, mutta huomenna olisi aikomus uskaltautua jo Tyynen meren aaltoihinkin. Temppu jäikin tekemättä, kun viimeksi tämän meren toisella rannalla, Amerikan reissullamme Santa Monicassa, uintia suunnittelimme. 

Sharpes Beach Ballinassa

Sama paikka toiseen suuntaan

Majapaikkaa tälle yölle varatessamme aikomus oli löytää se Byron Baysta, joka on kuuluisa surfausranta jo hippien ajoilta. Majoituspaikat siellä olivat kuitenkin jo pääosin myyty ihan kalleimpia lukuunottamatta. Jouduimmekin tyytymään vähän Byron Bayta vaatimattomampaan paikkaan, Hienoilta näyttää puitteet täälläkin. Huomenna ei jatketa matkaa minnekään, vaan chillallaan täällä ihan rauhassa. Nyt ollaan jo lähellä Queenslandin rajaa ja Brisbaneenkaan ei ole matkaa kuin reilu 200 kilometriä. Siinä välissä kuitenkin vielä Gold Coastin lomaparatiisit.