Bay of Plenty

Aamuksi laskuvesi oli muuttunut nousuvedeksi ja meri täyttynyt reunojaan myöten. Osterifarmistakaan ei näkynyt kuin vähän keppien nokkia. Myös sää oli muuttunut eilisen auringonpaisteesta tihkusateeksi. Oli jo etukäteen tiedossa, että aamun aikana pohjoisosien yli vaeltaa kapea saderintama.

Aamuksi Coromandelin satamalahti oli täyttynyt ääriään myöten.

Lähdimme jatkamaan matkaamme Coromandelin niemimaan toista rantaa kohti päivän päämääräämme Bay of Plentyä ja Whakatanen kaupunkia. Ensimmäinen tutustumiskohteemme matkalla oli Hot Water Beach, jossa rantahiekassa oleva lähde työntää kuumaa vettä hiekan läpi. Valitettavasti lähteen sijainti oli meidän siellä pistäytyessämme vielä nousuveden peittämänä, joten tämän ihmeen todentaminen jäi pelkkien opastetaulujen infon varaan.

Hot Water Beachilla

Coromandelin niemimaa on yksi niistä paikoista, joissa kovasti uhanalaisia kaurimetsiä on vielä jonkin verran jäljellä. Niitä suojellaankin tiukkojen määräysten avulla. Matkamme varrella sijainneen Twin Kauri Scenic Reserven opastauluissa ohjeistettiin puhdistamaan kengätkin aluelle mentäessä ja sieltä poistuttaessa, jottei "dieback disease" (puiden kuihtumista aiheuttava sairaus) leviäisi kauripuualueelle. Ovat täällä "aika" tarkkoja näissä asioissa, kuten olemme moneen otteeseen, jo tullista alkaen, saaneet huomata.

 

Ruokailutauon pidimme Waihissa, jossa lapsiaiheiset veistokset elävoittivät jo muutenkin viihtyisän näköistä keskustaa. Pienen kävelymatkamme varrella bongasimme jo neljä taideteosta. Kuinkahan paljon niitä olisi löytynyt, jos olisimme edenneet pidemmälle. Myös kullankaivuu oli edustettuna, sillä onhan Waihi entisen kultabuumin keskuspaikka. Siellä tehtiin aikoinaan Uuden Seelannin suurin kultalöytö.

 

 

 

Coromandelin niemimaalta ei juuri suoraa tienpätkää löytynyt ja täälläkin tutuksi tuli jo aikaisemminkin yleisimmäksi liikennemerkiksi äänestämämme "käärmetien" varoitusmerkki:

Uutta Seelantia voisi kutsua saniaismaan lisäksi myös korkeiden pensasaitojen maaksi. Niitä on näkynyt niin etelä- kuin pohjoissaarellakin tiluksia ja jopa palstoja rajaamassa. Ovat niin korkeita, että täytyy ihmetellä, miten ovat kyenneet leikkaamaan ne niinkin siisteiksi. Tämänpäiväisellä reitillämmekin jättikorkeat pensasaidat reunustivat viini- ja humalaviljelyksiä. Antavat varmaankin tuulen ja auringon suojaa viljelyksille.

Saavuttiin päivän kohteeseemme Whakataneen loppuiltapäivästä ja käytiin katsastamassa kaupungin keskustaa ja pistäytymässä White Island Toursin toimistolla kyselemässä jo aiemmin netistä varaamamme White Islandin saariretken tilannetta. Lähtöaika piti selvitä retkeä edeltävänä iltana klo 8 mennessä, mutta soittivat motellille päästyämme, että ratkaisu retkelle lähdöstä tehdään vasta huomenna 11.30 aikoihin. Saapas nähdä päästäänkö matkaan ollenkaan, vaikka sen vuoksi tänne asti tultiinkin.

Whakatanen keskustaa