Sulphur City

Ajomatkalla Tauposta Rotoruaan, noin 35 km ennen päämäärää, poikkesimme seuraavaan geothermaaliseen ihmemaahan, Wai-O-Tapuun. Tiedossa oli, että paikan vetonaula Lady Knox -geysir aloittaisi purkautumisensa klo 10.15 joka aamu. Mistähän se muuten tietää, mitä kello milloinkin on? Haiskahtaa vähän keinotekoiselta. Saavuimme paikalle kuitenkin noin varttitunnin määräaikaa myöhemmin, jolloin katsomo oli jo purkautumassa takaisin autoilleen. Purkaus oli kuitenkin vielä hyvässä vauhdissa, joten menetimme korkeintaan jonkun metrin sen huippukorkeudesta.

Geysir-spektaakkelin jälkeen siirrytiin kierrokselle melkoiseen hajukaasujen tuotantolaitokseen. Ei tarvinnut välittää, vaikka olisi itselläkin vähän falskannut, sillä mädän kananmunan tuoksua riitti koko alueella, eikä kukaan tiennyt mistä kolosta se kulloinkin tuli. Näkymät olivat taas kuin helvetin porteilta. Höyryä ja hajuja nousi joka paikasta. Kaikkia sateenkaaren värejä näkyi onkaloiden reunoilla ja lammikoissa. Tuntui kuin pottukattilat porisisivat joka puolella, kun liki sata-asteinen vesi kiehui milloin pienessä, milloin suuremmassa kolossa. Poluilta ei ole syytä poiketa, sillä maanpinta on paikoin vain hauras kuori, jonka alla on kiehuvaa vettä.

 

Vähän faktaa Taupon vulkanisesta alueesta

The Artist's Palette

Värien selitykset

Tälle avannolle on turha mennä pilkille

The Champagne Pool

 

 

Osaa ne maoritkin moottorisahaa käyttää (tosin paikalle oli jätetty vain kirves)

Devil's Bath

Mud Pool

Iltapäivällä ajeltiin vesisateessa Rotoruan majapaikkaamme. Pari viimeistä päivää on mennytkin vesisateiden merkeissä. Fizillä tuhoja tehneen Winston-myrsyn rippeet ovat rantautuneet Uuteen Seelantiin ja pyörivät nyt Pohjoissaaren pohjoisosien yllä. Tästä pohjoiseen sateet ovat vielä huomattavasti rankempia ja niiden on ennustettu kestävän vielä useamman päivän. Täälläpäin sään pitäisi ruveta pikkuhiljaa selkenemään.

Rotoruan lempinimi Sulphur City tarkoittaa rikkikaupunkia, sillä täällä leuhahtelee mädän kananmunan haju siellä täällä (=melkein joka paikassa), myös täällä motellillamme. Mr. Google tiesi kertoa, että Discovery on listannut maailman pahanhajuisimmat paikat. Rotorua on listalla kakkosena. Asukkaat käyttävät täällä luonnon ilmaista energiaa talojen ja uima-altaiden lämmitykseen. Myös isompia voimalaitoksiakin on rakennettu. Kaksi suurinta tuottaakin 5 % koko Uuden Seelannin sähköntarpeesta.

Rotorua on Uuden Seelannin maorikulttuurin keskus. Kolmasosa kaupungin väestöstä on maoreja ja se näkyy kyllä kaupungillakin. Maorien puunveisto taitoa en esillä katukuvassa runsaasti. Alueella on useita maorikyliä, joissa heidän esitellään maorien kulttuuriaan ja käsityötaitojaan. Ja tietenkin Haka-sotatanssia, jota meidänkin tarkoituksenamme on päästä jossain näkemään.

 

Päivän päätteeksi pulahdimme polynesialaisen kylpylän lämpimiin altaisiin. Kylpylässä oli useampia allasalueita, joista valitsimme mielestämme meille sopivimman: "Adults". Osastolla oli 8 tai 9 erilämpöistä ja eri mineraaleja (tai myrkkyjä) sisältävää allasta, joissa kaikissa tietenkin piipahdimme. Yhteen altaaseen mentyämme havaitsimme, että siellä oli kahdeksan muutakin suomalaista. Eikä ketään muita. Väkeä oli Joensuusta, Kokkolasta ja Kalajoelta meidän oululaisten lisäksi. Ja yhteisiä tuttujakin läytyi (Joensuusta). Tänään tapasimme jo aiemmin kaksi muutakin suomalaispariskuntaa kuumilla lähteillä kiertäessämme. Pitää taas ruveta kiinnittämään huomiota puheisiimme, sillä suomalaisia näyttää olevan näillä nurkilla enemmänkin.

Polynesian Spa