Cairns saavutettu

Saatiin ensimmäinen Road Trippi päätökseen, kun eilen iltapäivällä saavuimme Cairnsiin. Kuusituhatta kilometriä väärällä puolen ajoa on nyt takana. Hienosti on mennyt - ilman minkäänlaisia kommelluksia. Naarmuakaan autoon ei ole toimestamme tullut. Auto on tosin käytössämme vielä tiistaihin saakka täällä. Toivottavasti naarmuja ei ilmaannu täälläkään.

Mitä lähemmäs päätepistettä etenimme, sitä rehevämmiksi tien varren maisemat muuttuivat. Loppumatkasta suuret hedelmäviljelmät tulivat osittain korvaamaan sokeriruokomaisemia. Etenkin banaaniviljelmiä loppumatkasta näkyi runsaasti. Myös vuoria alkoi näkymään horisontissa, kun Australian Kordillierit -vuorijono ulottui aivan merenrantaan Cairnsia lähestyttäessä.

Banaaniplantaasia

 

Hedelmäviljelykset näkyivät myös tuoretorin pöydissä Cairnsissa

Helle ei ole helittänyt yhtään. Lämpöä on sen samat 35 astetta paistoi tai oli pilvessä ja kosteusprosentti hätyyttelee täyttä satasta. Hiki kastelee kamppeet oli päivä tai ilta. Onneksi majapaikkojen ilmstointilaitteet leikkaavat kuumuudesta sentään muutaman asteen. Pääsimme heti saavuttuamme uimaan, sillä Cairnsissa on yksi reittimme varren kaupunkien parhaista keinolaguuneista, eikä ole mikään pikku lätäkkö.

Heti lauantaiaamusta lähdimme ensimmäiselle kokopäiväretkellemme - omatoimimatkalle vähän sisämaan puolella vuorijonojen välisellä ylängöllä sijaitsevaan Kurandan kylään. Sinne pääsee toki autollakin, mutta huomattavasti näyttävämpiä (ja kallinpia) matkustustapojakin on.  Toinen niistä on yli 7 kilometrin pituinen kaapelivaunureitti Skyrail vuorten ja sademetsän yli suoraan Kurandaan ja toinen vuortenrinteellä kiemurteleva 30 kilometrin junareitti Scenic Railway. Me menimme Skyraililla ja tulimme takaisin Scenic Railwaylla.

Valtaosa turisteista menee Kurandaan matkatoimistojen myymillä pakettimatkoilla, joihin kuuluu kuljetukset ihan hotellilta asti. Me päätimme käyttää ihan seikkailumielessä julkisia kulkuneuvoja Skyrailin 11 kilometrin päässä olevalle ala-asemalle päästäksemme. Jostain syystä (olisko matkatoimistot asialla) Skyrailin ala-aseman ohi kulkevat bussit eivät pysähdy ala-aseman kohdalla, vaan vasta noin kilsan päässä olevan ostoskeskuksen kohdalla. Bussikuskin mukaan ei ole lupa pysähtyä. Vartin kävelyllä pääsimme kuitenkin oikeaan osoitteeseen ja Skyrailin kyytiin.

Kaapelivaunureitillä oli kaksi pysähdyspaikkaa, joilta matkustajat pääsivät kävelemään pikku lenkin metsään rakennetulla reitillä ja ihailemaan sademetsän ihmeellisyyksiä ja hienoja maisemia näköalapaikoilta.

Itse Kurandan kylä on nätti paikka ja sinne on rakennettu turisteille kaikenlaista nähtävää ja ostoshoukutuksia. Tarjolla on runsaasti paikallisia (myös aborginaalien) käsitöitä ja taidetta. Kylässä  käsityötaito näkyy myös liikennemerkeissä, aidoissa ja puistonpenkeissä, jopa roskapöntöissä. Aborginaalit soittelevat didgeridoo-soittimillansa kadunvarsilla ja odottavat ohikulkevilta turisteilta roposia kuppeihinsa.

Vanhojen ratakiskojen kierrätystä

Paluumatkalle lähdetiin yhdessä pakettimatkalaisten kanssa vanhalla junalla, jonka vaunut on aikanaan kerätty eri lähteistä ja entistetty hienoiksi ja koristeltu 1800-luvun lopulla toteutetun rakennustyön kuvamateriaalilla. Kahden veturin vetämällä junalla oli mittaa ainakin 15 vaunun verran.

Junakin pysähtyi putouksen edustalle valokuvataukoa varten

Junamatka mutkaisella vuorenrinteisiin rakennetulla reitillä kesti parisen tuntia, vaikka matkaa linnuntietä olisi ollut korkeintaan 20 kilometriä. Ehdimme kämpille takaisin vähän ennen pimeän laskeutumista. Juuri silloin, kun suuret (ainakin kissan kokoiset) hedelmälepakot aloittavat iltalentonsa. Kotikatumme isoissa puissa niitä roikkui meteliä pitämässä ihan mustanaan.