Aina puhutaan, että Australian lentokenttämuodollisuudet ovat yksi maailman tiukimmista. Kun tultiin maahan ja tälle samalle kentälle, turvatarkastuksesta mentiin heittämällä läpi. Nyt, kun oltiin poistumassa maasta, kaikki ei mennytkään yhtä sutjakasti.
Kansainväliselle puolelle siirryttäessä on kolme erillistä tsekkausta. Ensimmäisessä (itsepalvelupisteessä) skannataan passi ja otetaan "passikuva". Toisessa mennään itse läpivalaisusta ja kolmannessa laitetaan käsimatkatavarat läpivalaisuun kuten Suomessakin. Taina meni hienosti läpi kaikista, mutta minä narahdin jokaisessa. Naamakuva ei ilmeisestikään vastannut passikuvaa tarpeeksi hyvin, kun minut napattiin sen jälkeen sivuun odottamaan virkailijan käsittelyä. Siitä kuitenkin selvittiin lisätarkistuksella. Sen jälkeen röntgenin läpi kuljettuani minut siirrettiin seisomaan pömpeliin, joka pyöräytti minusta "magneettikuvan" keilallaan. No siitäkin selvittiin ilmeisesti puhtain paperein, kun sain jatkaa eteenpäin. Sieltä tultuani reppuni oli reputtanut oman röntgeninsä ja kökötti odottamassa tarkempaa tutkimusta toisella linjalla. Virkailija nosteli kaikki tilpehöörini erikseen muovikoteloon ja käytti reppua välillä uudelleen röntgenissä. Kolmannenkin röntgenreissun jälkeen vielä jotain oli pielessä. Lopulta ihan pohjimmaisesta nurkasta löytyi aarre - minun monitoimilinkkarini. Olin automatkamme aikana jossain välissä siirtänyt sen reppuuni ja sinnehän se pahus oli unohtunut. Onneksi putkareissulta vältyttiin - vain teräaseet menetettiin. Virkailijasetä näytti tyytyväiseltä heittäessään linkkarini roskiin ja mulkaisi minua tuiman näköisenä ja lupasi jatkaa matkaa. Nyt kaikki hyvin ja lähtö uusiin seikkailuihin odottaa reilun tunnin päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti