maanantai 22. helmikuuta 2016

Nelson ja Abel Tasman

(päivitetty 23.2. klo 9.03 New Zealand time)
Poistuimme Nelson Lakes'in kansallispuistosta sunnuntaiaamuna ja ajoimme St. Arnaudin kylästä vuoristomaisemien vilistessä molemmin puolin tietä suoraan Nelsonin kaupunkiin Tasmanian lahden rannalle, ihan eteläsaaren yläpäähän. Väittävät, että Nelsonin seudulla saadaan enemmän auringonpaistetta kuin missään muualla Uudessa Seelannissa. Kesä palasi matkaamme jo St. Arnaudissa ja nyt täällä Nelsonissa mittarissa on jo hellelukemat.

Majapaikkamme Alpine Lodge näin mahtavissa maisemissa
Matkalla Nelsoniin

Saavuimme majapaikkaamme jo ennen puoltapäivää, mutta onnistuimme saamaan huoneen samantien käyttöömme. Ehdimme tutustamaan kaupunkiin koko iltapäivän ajan. Nelson ei ole mikään suurkupunki, vaikka vireältä ja viehättävältä näyttikin. Asukkaita ei ole viittäkymmentätuhattakaan. Hienoja ja hoidettuja puistoja löytyi täälläkin. Ihan kaupungin keskustassa sijaitseva Queens Garden niistä ehdottomasti hienoin ja myös kaupunkilaisten suosiossa.

Huoneemme Greens Motelsissa (golf-viheriöiden vieressä)
Nelsonin erikoisen näköinen ja hyvin maisemoitu Christ Church

Queens Gardenin romanttinen silta ja ruusutarhaa

 
Kolme yllä olevaa kuvaa Nelsonin keskustasta

Eilisessä lounaspaikassa sattui käsiimme päivän lehti (New Zealand Herald). Suomikin oli päässyt otsikoihin pitkän jutun ja kuvan kera. Kuvassa kotiin palanneet irakilaiset pakolaiset suutelevat Bagdadin lentokentän lattiaa. Taisi olla sama kuva, jonka Iltasanomien nettisivuilta jo näimme. Jutussa kerrottiin pakolaisten kokemista pettymyksistä Suomen reissullaan. Myös Sipilän kämppäasiat ja Soldiers of Odin saivat jutussa oman huomionsa. Suurimmat jutut koskivat kuitenkin Crikettiä ja Rugbya. Ei täällä muista urheiluista juuri puhutakaan. Juuri pari päivää sitten vuoden uusseelantilaiseksikin valittiin yksi rugbyn pelaaja.

Sunnuntain NZ Herald uutisoi irakilaispakolaisten Suomen reissusta

Tänä aamuna suuntasimme auton keulan kohti eteläsaaren pohjoiskärkeä ja ajoimme ensin Nelsonin alueen laajojen viini- ja helmäviljelmien läpi ja sen jälkeen serpentiiniteitä vuorten yli Golden Bayn rantaan aina Collingwoodin kylään saakka. Sieltä järjestettään retkiä mm. Farewell Spit -luonnonsuojelualueelle saaren kärjestä merelle työntyvälle pitkälle ulokkeelle.

Nelsonin alueella on runsaasti pienpanimoita, jotka käyttävät paljon humalaa
Viini- ja humalaköynnöksiä sekä omena- ja persikkapuita Nelsonin ympäristössä

Vuorten yli kohti Golden Bayta
Serpentiinejä riittää

Katutaidetta Takakassa
Lounasravintolamme Takakassa
Paluumatkalla poikkesimme Abel Tasmanin kansallispuistoon, jossa rannikkoa seuraileva 60 km pitkä Coast Track -patikontireitti on erityisen suosittu. Sen varrella on runsaasti telttailupaikkoja hienoissa rantamaisemissa ja pari varaustupaakin. Me kävelimme reilun kahden tunnin edestakaisen pätkän reitin alusta toiselle telttapaikalle Coquille Bay'iin. Olisipa ollut mukava jäädä sinne vaikka vähän pidemmäksikin aikaa. Oli sen verran hienolla paikalla hiekkarantoineen.

Maisemia Abel Tasmanin Coast Track -patikkareitiltä


Välillä mentiin tiheässä sademetsässä
 
Coque Bayn rantaa
Napposen pariskunta nauttimassa retkieväitä Coque Bayn rantahietikolla

Huomenna tiistaina siirrymme jo Pictoniin, josta lautat pohjoissaarelle liikennöivät. Luovutetaan nykyinen automme sinne ja hyppäämme lauttaan keskiviikkoaamuna.


Taisipa mennä meidän etelämerensaaren suunnitelmat uusiksi, kun Winston-syklooni runnoi Fizin matalaksi. Onneksi ei oltu vielä hankittu matkaa, vaan yksi viikko ennen Austraaliaan paluutamme on siten edelleen ohjelmoinatta. Myös toinen vaihtoehtomme Tonga taisi mennä saman myrskyn takia. Vielä olisi Samoa jäljellä, mutta nyt kyllä kovasti harkitsemme noille seuduille menoa. Ihan houkutteleva vaihtoehto on viikon lisäreissaus pohjoissaarella. Katsotaan nyt vielä...

Tänään eteläsaarellä jytisi jälleen. Lähellä Seddonin kaupunkia, merellä Cookin salmen eteläpäässä, järisi 5.0 magnitudin (severe) verran.  Oli se Heraldin nettisivujen mukaan tuntunut Nelsonissakin, mutta mehän oltiin juuri silloin Abel Tasmanissa, joten me ei ainakaan siitä mitään tiedetty. Että silleen.

Olisi kiva tietää, ketkä jo juttujamme kommentoineden lisäksi, ovat takapenkillämme vielä mukana. Kaino pyyntömme olisikin, että laittaisitte kaikki tämän lukeneet jonkinlaisen viestin tai terveiset (kommentti-toiminnolla) mukanaolosta.

Terveisin

7 kommenttia:

  1. Hei Esko ja kartanlukija!

    Muikku-Milanossa ollaan mukana matkalla päivittäin. Jos pohjoissaarella matka käy Coromandel -nimisen kylän liepeille, niin siellä on sen Gary Dierking'in veneveistämö, missä se väsää niitä purjekanoottejaan ja muitakin monirunkoveneitä. Sanovat sen alan miesten pyhiinvaelluspaikaksi.

    Terveisin Masa ja Mallu.

    VastaaPoista
  2. täällähän sitä ainakin vetokoukussa roikutaan
    terv. r&j

    VastaaPoista
  3. mukana ollaan ja kun teillä on viikko ilman ohjelmaa voittehan pistäytyä Maskussa saunassa välillä ja jatkaa sitten sinne Aussiin takasin. T. t ja p

    VastaaPoista
  4. Olipa teillä taas onnea,kun ette ehtineet Fidzille asti! Parempi vielä olisi tietysti ollut, jos olisitte ehtineet siellä käväistä ennenkuin myrsky moukaroi sen. Hyvä kokea, että paratiisisaaret eivät välttämättä olekaan niin paratiisimäisiä kuin me kuvitellaan, niin on mukavampi tulla takaisin turvalliseen Suomeen.

    VastaaPoista