Maailman laidalla - konttikaupungissa

Nyt olemme melkein maksimietäisyyden päässä kotomaasta ja ihan täällä maailman toisella laidalla. Olemme nyt suomenaikaa edellä jo 11 tuntia. Onkin helppo laskea, missä ajassa siellä kotomaassa mennään.

Jos oli maasta lähtö Australian puolella vähän takkuista, samaa voisi sanoa myös maahantulorituaaleista Uuden Seelantiin tultaessa. Jo lentokoneessa käteen annettiin maahantulokortit, joissa perustietojen lisäksi kyseltiin varsin tarkasti mukana kulkevista tavaroista ja samalla uhkailtiin 400 dollarin sakolla, jos ilmoitus ei vastaa todellisuutta. Mekin ruksattiin yksi kohta, jossa kyseltiin luonnossa käytettyjä varusteita, koska siinä lueteltujen joukossa oli meilläkin mukana olevia tavaroita (teltta ja maastokengät).

Tultiin Christchurchin lentokentälle noin 23.40, mutta hotellia kohden päästiin liikkelle vasta reilusti jälkeen yhden. Samoihin aikoihin saapui koneet Brisbanesta ja Melbournesta, joten monimutkaiset rituaalit ruuhkautuivat pahoin. Matkatavaroiden noudon jälkeen mentiin ensimmäiseen maahantulotarkastukseen, joka tapahtui jonkinlaisen ePassi-tunnistuksen kautta. Se näytti olevan tuttu ja toimiva systeemi valtaosalle maahantulijoista. Passi piti skannata itsepalveluperiaatteella automaatissa, jotta sai lipukkeen, joka taas työnnettiin valokuvanottolaitteen aukkoon. Meidän passit eivät kuitenkaan skannauksessa kelvanneet, joten lipuke jäi saamatta. Avuliaat kanssamatkustajatkin yrittivät hommassa auttaa, mutta lopulta jouduimme jonoon odottamaan ihan elävän passintarkastajan puhuttelua. Muutamien kysymysten jälkeen saatiin leimat passeihin ja maahantulokortteihin. Homma ei kuitenkaan ollut vielä siinä, vaan pitkällisen jonotuksen jälkeen jonon edessä seisonut tarkastaja vasta tutki maahantulokortit tarkemmin. Joilla rukseja ei ollut, pääsivät eteenpäin tavaroiden läpivalaisuun tai laukkujen yllätystarkistusjonoon. Koska meillä oli se yksi yes-ruksi korteissamme, meidät ohjattiin jonottamaan tarkempaa syyniä toiseen jonoon. Siellä piti kaivaa maastokengät ja teltta tutkittaviksi. Mitään jäämiä vieraista kasvi- tai eläinlajeista ei löytynyt, joten pääsimme läpivalaisuun laukkuinemme. Siitä selvittiin ilman takaiskuja. Kaikki nämä rutiinit jonotuksineen kestivät puolisentoista tuntia. Uusiseelantilaiset ovat tarkkoja siitä, ettei vieraslajit pääse tuhoamaan ainutlaatuista luontoaan!

Christchurcissa sattui lähes tarkalleen viisi vuotta sitten (2011) tuhoisa maanjäristys, joka pisti paikan lähes maantasalle. Koska järistyksestä on aikaa vasta muutama vuosi, kaupunkia ei ole ehditty rakentamaan uudelleen. Rauniot on raivattu ja vaurioituneet talot purettu valtaosin, mutta uuden rakennustyöt ovat vasta meneillään. Maanjäristyksen hävittämiä liikerakennuksia on korvattu varsin kekseliäästi ja onnistuneesti lukuisilla konteista kootuilla rakennuksilla. Siitä jutun otsikon termi - konttikaupunki.

Aamiaispaikkamme Hummingsbird-kahvilakin oli konteista koottu

Hummingsbird kadulta katsottuna

Pankkikonttorikin sijaitsi kontissa ja raha nostettiin kontin seinästä

Vaateliike "Kontti" (ei mikään kierrätys sellainen)

Ravintolakonttien takana nostokurjet rakentavat uutta keskustaa

Rakennustapa näyttää muuttuneen varsin teräsvaltaiseksi

Christchurchin vanhat raitsikat kuljettavat turisteja edelleen

Christchurcin Cathedralin toinen pääty on edelleen surullista katsottavaa

Sanotaan, että Christchurch ja sitä ympäröivä Canteburyn alue on Uuden Seelannin englantilaisin seutu. Suuria vaurioita maanjäristyksessä saanut tuomiokirkkokin edustaa englantilaista varhaisgoottista rakennustapaa, kuten moni muukin rakennus alueella. Niin kaupunkien, asuinalueiden kuin katujenkin nimet ovat täällä perienglantilaisia.

Ihan kaikki hienot rakennukset eivät onneksi tuhoutuneet järistyksen kourissa. Yksi New Regent Streetin kadunpätkä onkin pikku puoteineen miellyttävää silmänruokaa muuten rakennustöiden kyllästämässä kaupungissa. Vaikka eilispäivänä siirryttiin useampi tuhat kilometriä etelämmäksi ja samalla lähemmäksi Etelä-mannerta, sää on ollut tänään hyvinkin siedettävä, päivällä hellelukemat ilman mahdotonta ilmankosteutta kuten viimeiset pari viikkoa tropiikissa. Yöllä lämpötila laskee viidentoista tienoille. Varmaankaan onnemme säiden suhteen ei kuitenkaan kestä loputtomiin, vaan jossain vaiheessa ilma viilenee liiaksi ja sateitakin saadaan ihan varmasti - toivottavasti ei vielä vähään aikaan. Huomenna lähdetäänkin taas liikkeelle, kun haetaan auto lentokentältä.

Aluehallinnon rakennus on yksi hyvin selvinneistä hienoista rakennuksista

New Regent Streetin vasen kadun puolisko

Saman kadun oikea puoli on yhtä hienon näköinen

Samaa katua toiselta suunnalta katsottuna

Kapteeni Cookin patsaskin on saanut koristeekseen rakennustöihin liittyvää rekvisiittaa

Tämä ajannäyttölaite selvisi järistyksestä, kun oli jo valmiiksi pitkällään

Town Hall on edelleen korjaustoiden alla ja "hyvin ilmastoitu"

Koirapatsaita ulkoilemassa ilman saattajaa

Tämän näköisistä mobiileja grillikioskejä nähtiin kaupungilla useampia

Pitkän työpäivän päätteeksi oli mukava istuskella yhdellä New Regent Streetin patiolla

Ja nähtiinhän siellä tuttujakin