Queenstown

Aamulla (ti) Te Anausta lähdettäessä piti vielä käydä kuvaamassa paikallinen harvinaisuus, lentokyvytön Takahe-lintu, jonka uskottiin jo kuolleen sukupuuttoon, mutta vuonna 1948 niitä yllättäen löydettiin Te Anau -järven takana olevasta erämaasta. Päästiin näkemään se ihan elävänäkin parin päivän takaisen patikkakeikkamme oheistuotteena polun varren "sanctuaryssa".

Takahe

Te Anausta lähdettiin kohti Queenstownin lomakaupunkia vuorten seuratessa matkaamme molemmin puolin tietä. Ensin vähän loivapiirteisempänä "vaaramaisemana" ja loppumatkasta yhä korkeampina ja jyrkempinä tien seuratessa Lake Wakatipun rantaa kohti järven puolivälissä sijaitsevaa matkakohdettamme.

 

 

 

Queenstown on Uuden Seelannin suosituin lomakohde niin kesällä kuin talvellakin. Sen huomasimme mekin, kun yritimme Christchurcissa katsella itsellemme majapaikkaa täältä. Vain kaksi hotellia oli enää tarjolla. Toisessa kahden yön hinta olisi ollut vähän yli 800 euroa ja toisessa 1750. Meni vähän yli budjettimme. Ainoa mahdollisuus tulla tähän kaupunkiin oli majoittua leirintäalueelle, joka sijaitseekin upeasti ihan keskiössä ja luontaisetuna hienot maisemat järven takana kohoaville vuorille.

 

Sininen retkeilyautomme muiden matkailuautojen rivissä

Keskustaan oli matkaa vain näiden portaiden verran

Talvella paikka on hiihtokeskus ja kesällä kaikenlaisten vesiurheiluun ja luontoon liittyvien aktiviteettien keskus. Tarjolla on erilaisia retkipaketteja ja pääsylippuja köysiradalle, kelkkaradalle ja ja vaikka minkälaisiin vesihärveleihin.

Koska sääennuste näytti sateenuhkaa tälle päivälle, keskitimme omat aktiviteettimme jo eilisen iltapäivän ja illan ajalle. Ensin otimme liput pienelle risteilylle Wakatipu-järvelle, josta näkymät kaupunkiin ja vuorille olivat upeita. Laivan reitti kiersi myös pienen mutkan järven toisella rannalla sijaitsevan (yhden monista) Hobbitin ja Sormusten herran filmauspaikan kautta. Ennen laivan lähtöä ehdimme hengähtää sataman läheisellä kävelykadulla ja istahtaa myöhäiselle lounaalle katukahvilaan.

 

Heti risteilyltä päästyämme suuntasimme campingin vieressä sijaitsevalle köysiradan lähtöpaikalle ja hyppäsimme gondoliin ja nousimme 446 metrin matkan Bob's Peakille. Mahtavien näkymien ohella siellä on myös mainio kelkkarata, jota Luge-kelkoilla huristellaan kuin kartingia konsanaan. Pitihän sitä sitäkin kokeilla. Kiinalaiset (niitä on tämäkin paikka täynnä) olivat kuin pujottelukeppejä, kun  huristelin rataa alas.

Luge-kelkkarata

Ennen starttia pikaohjeet kaikille

Aamupäivällä pääsimme vielä kaupungille chillailemaan ja lounastamaan paikan yhteen kummallisuuteen - paikallisia Fernburgereita myyvään purilaispaikkaan. Paikka on ihan kulttimaineessa ja kaikki kynnelle kykenevät haluavat saada oman burgerinsa. Jono on kymmenien metrien mittainen koko päivän ajan. Mekin jonotimme omat "premium New Zealand beef -burgerimme. Ja hyvää oli.

Paikallinen grillijono Fernburgereille

Tässä nämä herkut sitten on

Loppupäivän on sadellut, välillä rankastikin, joten iltapäivä onkin mennyt ihan toimistohommissa blogia kirjoitellen.