Saaren vaihto

Tiistaina hoidimme viimeisen eteläsaaren ajopätkän Nelsonista Pictoniin. Reitti kulki taas serpentiiniteitä (ilman kaiteita tietty) vuorten yli. Välillä poikkesimme parin kymmenen kilometrin päähän reitiltämme, kun käväisimme Mahau Soundin (vuonon) rannalla Te Mahian kylässä kahvilla. Yhteensä ajomatkaa eteläsaarella kertyi 2.730 km.

Maisemaa reitiltä Nelson-Picton

Picton "koko komeudessaan"

Kaksi pyörätuolia, mallia Picton

Picton on pikkukaupunki, joka elää satamallaan. Sieltä lähtevät lautat pohjoissaarelle. Käväisimme iltapäivällä vähän etukäteen tutustumassa vuokra-auton jättöön liittyviin käytäntöihin, jotta aamulla lähtiessämme ei tulisi yllätyksiä. Liput lauttaan olimme ostaneet netistä jo siinä vaihessa, kun jouduimme autonvaihdon vuoksi päättämään saarenvaihtopäivän.

Seuravana aamuna kaikki tapahtui satamassa ilman yllätyksiä ja olimme muutamassa minuutissa hoitaneet auton luovutukseen liittyvät paperihommat, hoitaneet check in -toimet lippupisteessä ja jättäneet matkalaukkumme drop in -pisteeseen, aivan kuten lentokentällä konsanaan. Lauttamatka Pictonista Wellingtoniin kesti kolme ja puoli tuntia Aratere-laivalla. Kun wifikin toimi laivalla mainiosti, hoidimme luppoaikana auto- ja majoitusvarauksia viimeiselle Uuden-Seelannin viikollemme, jonka alunperin aioimme viettää "etelämeren saarella" (Fizillä).

Valmiina lauttamatkaan

Aratea-lauttamme tulossa Pictonin satamaan

Eteläsaaren viimeiset kuvat laivan kannelta

Wellington ja pohjoissaari näköpiirissä

Wellingtonin satamassa laukut noudettiin hihnalta ja siirryttiin Herzin tiskille jonoon hoitamaan uuden auton vastaanottoseremoniat. Nyt homma hoitui joutuisasti ilman ajokortti- ym. selkkauksia. Nyt saatiinkin oikein nätti ja melkein uusi Mazda, jonka käynnistyskin hoitui nappia painamalla, kuten myös sammutus.

Tässä jo reissumme kolmas kulkupelimme

Motelliin kirjautumisen jälkeen ehdittiin tekemään ensimmäinen tutustumiskierros kaupungille. Wellingtonkaan, vaikka on sentään pääkaupunki, ei ole mikään suurkaupunki. Asukkaita itse kaupungissa on vain vähän yli 200.000. Eteläsaaren kaupunkeihin verrattuna tuntuu kuitenkin melkein suurkaupungilta. Vilskettä ja vilinää oli ihan eri lailla kuin esim. Christchurchissa, joka pitäisi olla asukasluvultaan kuitenkin selvästi suurempi. Ydinkeskustan korkeat talot antavat Wellingtonille vähän suurkaupungin tuntua. Heti kaupunkiin saapuessamme meidät vastaanotti kova puhuri, joka jatkui koko illan ja majapaikan ikkunoissa verhot vain lepattivat. Luimmekin jostain, ettei se ole mitenkään kummallista, sillä Wellingtonia puhutellaan myös nimellä "Windy City".

Rantakadun yli johtava puu- ja teräsveistoksin koristeltu hieno kävelysilta

Veistoksia sillän päältä kuvattuna

Kotimatkamme varrella sijaitsee paikallinen krikettistadion (ympyrän muotoinen)

Liikekeskustan arvorakennuksia

"Betoniporsaan korvike"

Uutta ja vanhaa sulassa sovussa

Myös korkeita taloja löytyy

Uuden Seelannin parlamentti

Tänään olemme tehneet pitkän päivätyön tututuamme kaupunkiin tarkemmin. Heti aamulla suuntasimme kaupungin ehkä mielenkiintoisimpaan nähtävyyteen, Te Papa -museoon. Nimi on maorin kieltä ja tarkoittaa "meidän paikkaa". Mielestämme tämä oli hienoin museokokemuksemme ikinä. Näyttelyt ovat suurelta osaltaan vuorovaikutteisia ja kävijät voivat kokea esim. maanjäristyksen todellisen tuntuisena tarkoitusta varten rakennetussa simulaattorissa (pikku talossa), joka heilui kuin heinämies maanjäristyksen kourissa. Maanjäristyksiä, tulivuorten toimintaa ja mannerlaattojen liikkeitä havainnollistettiin hyvin konkreettisesti aihepiirille omistetussa näyttelyssä. Täällä pääsi maantieteilijäkin assistentteineen vähän verestämään aiheen tuntemusta. Oma näyttelyosastonsa oli omistettu myös Maori-kulttuurille. Kannattaa ehdottomasti tutustua, jos joskus näillä nurkilla liikkuu.

Kaupunkiin tutustuminen kannattaa aloitta Visitor Centteristä (ovat todella laadukkaita)

Mitä maapallo on syönyt

Mannerlaatat ja niiden liikkumissuunnat havainnollisesti pallossa

Maanjäristyssimulaattori

Maorien kylätalo

Te Papa ei ulkoapäin ole kovinkaan edustavan näköinen - sisältö sen sijaan on.

Te Papan ulkopuolella (kivijalassa) oli havainnollistettu myös tapaa, jolla maanjäristysten vaikutuksia vaimennetaan. Talo on rakennettu isojen kumisten "tassujen" päälle. Ne toimivat iskunvaimentimina järistyksen sattuessa.

Kumitassut toimivat rakennuksen iskunvaimentimena

Kaupunkikierroksen päätteeksi nousimme vielä Cable Carin kyytiin ja pistäydyimme ihailemassa kaupunkia ja satamalahtea myös yläviistosta käsin. Samalla teimme pienen lenkin ylhäällä Kelburnissa sijaitsevaan paikalliseen Botanical Gardensiin. Muutaman kilometrin kotimatkan teimmekin jo bussikyydillä, kun kävelimme päivän aikana taas jalkamme ihan loppuun.

Wellingtonin Cable Car

Sylinterin muotoon leikattu puuvanhus Botanical Gardenissa

Huomenna suuntaamme taas vuoristoa kohden, kun lähdemme nousemaan kohti Tongarinon kansallispuistoa ja tulivuorivyöhykettä.