sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Tongariro

Siirryimme Tongariron kansallispuistoa eteenpäin ja näkyviin tulivat myös puiston kaksi muutakin tulivuorta, Tongariro ja Ngauruhoe. Me poikkesimme kuitenkin vielä eilisen tulivuoremme Ruapehun rinteille sen toiselta puolelta Wahakapapan laskettelukeskukseen vievän tien kautta. Laskettelukeskuksesta tie jatkui vielä muutaman kilometrin Iwikau Villageen, josta tuolihissit Ruapehun rinteille lähtivät.

Tongariron ja Ngauruhoen tulivuoret
Ruapehu erottuu muista lumihuippunsa ansiosta
Pysähdyimme Whakapapassa Visitor Centerissä tutustumassa seudun tarjontaan. Siellä oli mielenkiintoinen näyttely ja videoesityksiä Tongariron historiasta ja alueen retkeilymahdollisuuksista. Myös tietoa tulivuorenpurkauksista oli tarjolla kattavasti.

Maoripäällikkö, joka lahjoitti Tongariron alueen ja tulivuoret Uudelle Seelannille 1887.
Kiwi ison munansa kanssa ja vieressä possumi
Iwikaussa pohdimme, että lähtisimmekö patikoimaan, jollekin lähistön patikkapoluista vai hyppäisimmekö tuolihissiin ja nousisimme ylemmäs rinteille ja Uuden Seelannin korkeimmalla (2020 m) sijaitsevaan kahvilaan. Onneksi valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon, sillä ylös päästyämme huomasimme sieltä ylös lähtevän polun, Skywalkin.

Könysimme kivisessä rinteessä mutkittelevaa reittiä merkistä merkkiin puolisentoista tuntia ja pääsimme kuin pääsimmekin Ruapehun päälle lumiläiskien yläpuolelle. Vähän meinasi välillä puuskututtaa, kun happeakaan ei ollut tarjolla yhtä paljon kuin Rukan rinteillä. Polku olisi jatkunut vielä jonkin matkaa vähän korkeammalle huipulle, mutta katsoimme tämän riittävän tällä kertaa. Näin korkealle emme olekaan ennen kiipeilleet. Autolla toki olemme ajelleet paljonkin ylempänä. Ei voi muuta todeta kuin, että huikeat olivat näkymät ja tunnelmat. Kuvat puhukoot puolestaan!

Iwikaun laavakentällä olevia rakennuksia
Tuolihissillä laavakentän yli
Kyltistä havaitsimme Skywalkin olemassaolon
Rinne ei ollut ihan helppokulkuisimmasta päästä
 
 
 
Oltiin selvästi pilvien yläpuolella
Paluumatka sujuikin paljon joutuisammin ja sää muuttui kahvilareissun aikana huonommaksi. Pilvirintama nousi nopeasti rinnettä ylöspäin ja näkyvyys heikkeni ja lämpötila laski hetkessä. Onneksi ehdimme jo hissivaiheeseen ennen pilvien ilmestymistä.

Laavaa on joskus tullut paksuina kerroksina rinnettä alas
Pilvet nousivat vastaamme paluumatkalla
Päivä oli jo pitkällä, kun pääsimme alas asti, joten ajelimme melko lailla suorinta tietä kohti Taupojärven rantabulevardilla sijaitsevaa majapaikkaamme. Täällä punkkaamme kaksi seuraavaa yötä.

Taupojärvi näkyy jo
Majapaikkamme Tui Oaks Motelin parvekkeelta on hienot näkymät Taupojärvelle

2 kommenttia:

  1. Täytyy sanoa, että kyllä olette saaneet olla todistamassa monta maailman seitsemättä ihmettä...on nuo maisemat aivan huikeita :)
    Olen nyt toipilaana T:koskella, ja könkkään tuolla kengällä:( Ensi viikolla on kontr.rtg ja jälkipkl lääkärille.Sen jälkeen aloitan kävelykoulun...saan opetella uudestaan kävelemään...OIKEIN :)

    vielä talvisin terv. Asta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävelykoulu oli varmaan paikallaan itse kullekin.

      Poista