Aamu valkeni saman kaltaisena, mihin edellisiltana jäätiin. Päivä on ollut pilvinen ja viileä, eikä sadekuuroiltakaan ole vältytty. Sateista ja ilman viilenemisestä johtuen palovaroitustilakin putosi loput kaksi pykälää alimmalle tasolleen. Hyvä niin! Ensimmäien kerran stoppasimme jo Lake Entrancen pikkukaupungissä. Täällä järvialue yhtyy mereen (siitä nimikin). Satuttiin törmäämän jo eilen kaipailemiimme mustiin joutseniin kalasataman rannassa.
 |
| Lake Entrancen satama-aluetta |
 |
| Sotien muistomerkkejä löytyy jokaiselta paikkakunnalta, tämä Lake Entrancesta |
Tämänpäiväinenkin reitti kulki hyvin vaihtelevassa maastossa. Alkumatka mentiin etupäässä kumpuilevien laidunmaiden keskellä, nautakarjan ja lampaiden valtakunnassa. Sen jälkeen suuret eukalyptyspuut reunustivat tienvartta ja niiden tuoksun tunsi autossakin. Väliin mentiin läpi sademetsien, joissa tiheä kasvillisuus korkeine puineen ja saniaisineen oli tunnusomaista.
New South Walesin puolelle siirryttyämme vihreys maastossa lisääntyi selvästi ja kovasti aiemmin kaipaamiamme kengurujakin näkyi isoina ryhminä, ensin tien viereisellä camping-alueella telttojen välissä ja vähän myöhemmin parinkymmenen yksilön lauma golf-väylän reunalla kuin katsojat konsanaan.
Matka eteni tänään reilun kolmensadan kilometrin verran. Pysähdeltiin reitille sattuneissa pikkukaupungeissa välillä kahvittelemaan ja välillä muuten vaan. Orbostin kaupungin tienhaarassa poliisi pysäytteli autoilijat yksi kerrallaan ja ohjasi reilun 20 kilometrin kiertotielle (rantareitille) edessäpäin sattuneen pahan onnettumuuden vuoksi. Yksi reitin pysähdyspaikoista oli viehättävä Merinbulan pieni rantalomakaupunki New South Walesin puolella (kuva alla).
Tämäniltainen majapaikkamme (Princes Motel) sijaitsee pienessä Began kaupungissa jonkun matkaa rannikolta sisämaahan päin.
 |
| Sotamuistomerkin mallia Begasta |
 |
| Began pääkadulta |
Tänäänkin tuli todistettua, että australialaiset "kaupantädit" pääsevät perheensä pariin huomattavasti suomalaisia kolleegojaan aikaisemmin. Kutakuinkin kaikki erikoistavarakaupat ja melkein kaikki muutkin sulkevat ovensa viimeistään jo puolikuuteen mennessä, ehkä suurkaupunkeja lukuunottamatta.
Liikenteestä voisi vielä mainita pari huomiota. Autoilijat eivät suurestikaan huomioi jalankulkijoita, mikäli liikennevalot (tai varsinainen suojatie) eivät satu kohdalle. Risteyksessä saat kyllä seisoskella niin kauan kuin autoja on näköpiirissä. Autoilijat eivät vapaaehtoisesti tietä tarjoa. Ihan erilainen liikennekulttuuri ja jalankulkijoiden kunnioitus oli vallalla Amerikan liikenteessä. Täällä mennään vähän niin kuin Suomessa. Osin jopa itsekäämminkin.
Viranomaiset kyllä sinnikkäästi varoittelevat autoilijoita liikenteen vaaroista kylteillään. Vähän väliä tienposkessa on varoituksia väsymyksen vaaroista liikenteessä. Tänäänkin bongailimme seuraavanlaisia iskulauseita: "Open your eyes! Fatigue kills", "Rest if sleepy", "Droopy eyes? - Powernap now", "Trouble concentrating? - Powernap now" sekä "Yawning? - Microsleep kills in seconds". Ja tässä vain muutama esimerkiksi. Kerätäänpä uusia jatkossa. Liikennettä valvovia poliiseja ei juuri liikenteessä ole näkynyt.
Vieläkö siellä kauppojen kassat pakkaavat ostokset muovikasseihin, eikä asiakas itse kuten Suomessa?
VastaaPoistaJoo, vielä pakkaavat ja niin pieniin pusseihin, että aina on kymmenen kassia kaupasta lähtiessä :) Ovat kyllä aika taitavia siinä, eikä aikaa kulu paljonkaan. Missään ei ole tarvinnut vielä pakata itse.
Poista