Road Tripin aloitus

Eilen aamulla hyppäsimme autoon ja jätimme Adelaiden taaksemme. Suuntasimme auton keulan Australian merkittävintä viinintuotantoaluetta, Barossa Valleytä kohti. Alueen ehkä merkittävin viinintuottaja on Suomen alkoistakin tuttu Jakobs Creek, jonka Visitor Centerissä mekin piipahdimme maisteluilla. Lähtihän sieltä vähän viiniä matkaankin. Eipä olisi arvannutkaan kuinka monenlaisia viinejä sielläkin tuotetaan. Lähes kaikki tuntemamme rypälelajit näyttivät olevan edustettuina.

Barossa Valley sijaitsee noin tunnin matkan päässä Adelaidesta koilliseen. Ei siis laisinkaan siellä päin, mihin olemme menossa. Varattiin yöpaikkakin täältä Tanundasta jo ennakkoon, ettei viinin tuotantoon tutustumista tarvitsisi jättää pelkästään visuaalisten tuntemusten varaan.

Tultiin alueelle jo aamupäivän aikana, joten ennen viininmaisteluja ehdittiin ajella Barossa Valleyn viinialuetta ristiin rastiin ja tutustua viiniviljelyksiin ja itse rypäleisiinkin vähän lähemmin. Vaikka kyseessä onkin ihan australialainen viinintuotantoalue, suurimmalla osalla Barossan alueen viinitiloista on saksalainen tausta. Saksalaisia muutti alueelle siirtolaisina 1800-luvulla pakoon Euroopan uskonvainoja. Jakobs Creekin perustajakin syntyi Saksassa jo vuonna 1819.

 

Iltakävelyllä ihmettelimme paikallisten postilaatikkomuotia - tämäkään ei ollut ihan pienimmästä päästä. Kotoa ei ainakaan voi kovin pitkäksi aikaa poistua, mikäli haluaa, että postit mahtuvat laatikkoon koko ajalta.

Tänään suuntasimme sitten jo rannikkotielle. Matkalla sinne pysähdyimme ensin Barossa-tekojärven padolle, jota kutsutaan Whispering Wall'iksi, sillä väittävät, että jos kuiskaat jotain padon toisessa päässä, kuuluu se 140 metrin päähän padon toiseen päähän. Sitä emme kyllä testanneet, koska Taina ei uskaltanut kävellä padon toiseen päähän. Ja minä en viitsinyt, kun en uskonut koko tarinaan.

 

Toisen stopin teimme Adelaide Hillsillä sijaitsevaan Hahndorfin pikkukaupunkiin, joka matkaoppaiden mukaan on parhaiten säilynyt (ja säilytetty) saksalaisten siirtolaisten perustama kaupunki. Nykyisin se onkin melkoinen turistikohde. Kovin saksalaiselta se vaikutti vieläkin käkikelloineen, hapankaalineen ja bratwursteineen. Myös Adelaiden asukkaat viettävät täällä mielellään aikaansa kesäisin, koska sää on yleensä muutamaa astetta viileämpi kuin kaupungissa alempana.

 

Hahndorfista jatkoimme matkaa Etelä Australian suurimman joen Murrayn yli ja sitten sen vartta rannikolle ja rannikkotietä Kingstonin pikkukaupunkiin, jonka Lobster Motor Innissä nyt tätä kirjoittelemme. Valitettavasti loppumatkan kuvat olivat jotenkin vioittuneet tai olivat jossain virtuaalisessa muodossa, sillä ei saatu niitä nyt näkyviin. Tänäänkään ei vielä elävää Kengua kuviin saatu. Tienvierellä tosin rötkötti yksi yliajettu lajin edustaja. Kenguruista varoittava liikennemerkki kyllä jo kuvattiin, mutta se on nyt vielä näkymättömien kuvien joukossa.

Huomenna jatketaan matkaa kohti Great Ocean Roadia ja sen alkupäätä. Korsu on varattu Warnambolista huomisillaksi.

Vielä yksi arvuutus ajokortin omistajille. Toki muutkin voivat osallistua. Mikä liikennemerkki? Nopeimmin oikein vastanneelle papukaijamerkki! Vastaus tulee huomenissa tai sitten vähän myöhemmin!